Faerilock Holle

Virtuaalihevonen! 

Fig oli hetken mielijohteesta lähtenyt ostos - Dorothea oli juuri tehnyt vakituisen työsopimuksen kotikaupunkiinsa, ja edessä oli muutto kotiin - ja kotitallille. Turistien suosimassa vaellus- ja valmentautumiskeskuksessa oli selvä tila yhdelle Dorothean kilparatsulle. Tai ainakin tulevalle sellaiselle. 
Dorothea oli jo lyödä kättä päälle nuoren puoliverioriin oston kanssa, aikomuksenaan lähteä kilpailemaan kenttää orin kanssa, mutta kesken kaiken sveitsiläisen Royal Gardensin myynti-ilmoitus hyppäsi silmille - välitettävien hevosten seassa tanssahteli samppanjarautias nuori tamma ja Dorothea oli välittömästi myyty; kuka nyt voisi sanoa kullanhohtoiselle, harvinaiselle silmäkarkkiponille ei?

Fig syntyi Sveitsissä, takkutukkaisena rämäpäänä jonka kanssa sai yksi jos toinenkin kiristellä hampaitaan. Joku sanoikin, että Fig oli syntynyt olemaan hapannaamainen tamma jolle on annettu muutama energiajuoma liikaa: Fig on jatkuvasti liikkeessä ja vaikka se tottelee hienosti ja on kuulolla niin maasta kuin ratsailta käsitellessä, on tamma jokseenkin ADHD. Se voi säikkyä ajoittain vaikka omaa varjoaan, jos sille päälle sattuu ja liian lähelle tulevat tarhakaverit saavat herkästi hampaankuvat kupeeseensa. Figistä näkee aamusta lähtien suunnilleen korvien asennosta, millainen päivä on tiedossa – huonoina päivinä hömelö tamma voi vaikka kierähtää selälleen kesken valmennuksen.. Oli ratsastaja pelastautunut tamman alta tai ei.

Fig on kuitenkin kaikessa hankaluudessaan melkoinen kultakimpale; se ei ole luonnostaan säikky, vaan kohtaa rohkeasti uudet tilanteet ja harvoin stressaa mistään ja kaikki luonteen oikut tuntuvat riippuvan vain auringonpilkkujen määrästä ja Merkuriuksen asennosta taivaankannella. Tamma on itse asiassa rohkea vähän uhkarohkeallakin tavalla – paikallinen Houdini osaa aukoa ovia ja mennä aitojen yli, ali tai ympäri jos sille tuulelle sattuu vain lähteäkseen tutkimaan tarhan ulkopuolelle ilmestynyttä uutta paalinnarua, joka on jäänyt puuhun roikkumaan.

Ratsastaessa Fig on parhaina päivinään lupaava ja osaava – se on kuuliainen, jolla on kaunis askel ja hyvä kokoaminen se oppii nopeasti. Huonoina päivinä taas … No, se raukka joka tamman selkään istuu huonona päivänä on todennäköisesti tunteva sen takapuolessaan seuraavana päivänä, kun Fig pelleilee ja vetelee maailman pomppivinta ja epätasaisinta laukkaa…

Suku ja jälkeläiset

Sukuselvitys

i. Tanzen Sowas evm	ii. Schlagen Sowas evm	iii. Eine Sehr Schade evm
		iie. Frau Waltz evm
	ie. Lorrelaine evm	iei. Flexfolie evm
		iee. Marie Louise’s Schaukelpferd evm
e. Freuda Hulda evm	ei. Pot Black evm	eii. Sandhausen evm
		eie. Wisp-o-Evil evm
	ee. D’Häx Isch Los evm	eei. Fliehen Defangener evm
		eee. Schöner Basilisk evm

i. Tanzen Sowas (2010 – ) on suurikokoinen, valjakkoajossa erityisesti parikilpailuissa menestynyt royal hanoverian cream-ori. Yksityishenkilön omistuksessa olevasta orista ei totta puhuen tiedetä paljon sen saamien meriittien ulkopuolelta – on selvää, että ori on näennäisesti selväpäinen ja rauhallinen kilpailupaikalla, mutta omistajan käsivarressa olevat hampaanjäljet kertovat aivan toista tarinaa.
e. Freuda Hulda (2005 – ) eli kotitallillaan “Hulda-akka” on tempperamenttinen ja juuri niin tammamainen tamma, kuin olla ja vain voi. Komealiikkeinen ja kouluratsastuksessa menestynyt tamma on toiminut vuorotellen siitos- ja kilpailukäytössä, yleensä isäoriksi haettuna mahdollisimman temperamentiltaan tossukka ori lieventämään Huldan luonteenpiirteitä. Hulda on nykypäivänä kokonaan eläkkeellä, pitäen kotitallillaan virallisen vahtikoiran virkaa, kun on valmis nappaamaan palan jokaisesta vieraasta ohikulkijasta, joka liian lähelle pihattoa eksyy.

ii. Schlangen Sowas (1999 – ) on eläköitynyt valjakkoajossa kilpaillut ori. Langi on koko elämänsä ollut hopeanharmaa, joten harva arvaa orin oikeaa ikää – laumaansa kasassa pitävä ja aktiivinen ori menisi aivan yhtä hyvin nuorekkaasta kymmenvuotiaasta.
ie. Lorrelaine (2003 – ) on siitoskäytössä koko ikänsä ollut royal hanoverian cream-tamma. Se periyttää samppanjavärejä… Ja siihen se sitten jääkin. Ainakaan järjellä ei tamman jälkeläisiä ole pilattu.
ei. Pot Black (1993 – 2011) oli Ranskassa aina valtakunnallisella mestaruustasolla kilpaillut kouluratsu. Ori oli melko tempperamenttinen ja jääräpäinen ratsu, joka ei varmasti tehnyt mitään, mitä ei halunnut. Oikean ihmisen käsissä ori oli kuitenkin kuin sulaa vahaa ja äärimmäisen kuuliainen ja avuille herkkä ratsu.
ee. D’Häx Isch Los (1996 – 2007) eli Häx oli suurikokoinen ja hyväliikkeinen tamma, joka kilpaili niin koulu- kuin valjakkopuolellakin. Häxillä ehdittiin teettää vain yksi varsa kilpailukausien välissä ennen kuin Häx mursi jalkansa karkureissulla laitumelta ja jouduttiin lopettamaan omistajansa suureksi suruksi.

iii. Eine Sehr Schade (1992- 2011) oli valjakkopainotteinen ruuna. Se ei koskaan kilpaillut suuremmin, vaan toimi enemmän valmennusratsuna ja kaikkien kanssa toimeen tulevana parina valjakkoajoa aloittelevien ajajien kanssa. Muutama sijoitus ruunan nimelle toki ehti kertyä, muttei mitenkään mainittavasti. Pakasteista ruunasta on teetetty useita jälkeläisiä isän pehmeän ja rauhallisen luonteen toiveissa.
iie. Frau Waltz (1995 – 2003) oli valjakkopainotteinen tamma. Royal hanoverian cream-tamma oli rotunsa esimerkkiyksilö kultaisine shampanja-väreineen ja kylmäpäisin kisasuorituksineen, mutta menehtyi vain 13-vuotiaana pahaan, tallissa kiertäneeseen keuhko-infektioon.
iei. Flexfolie (1995 – 2016) oli osaava kouluratsu, jolla oli huomattavan hyvät askellajit. Foxie eli koko elämänsä kasvattajansa silmäteränä ja sitä käytettiin jatkuvan kilpailukäytön lisäksi ahkerasti siitoksessa. Foxie menehtyi lopulta yli kaksikymmentävuotiaana laitumelle kovin seesteisesti.
iee. Marie Louise’s Schaukepferd (1999 – 2013) oli koko elämänsä enemmän tai vähemmän takapihan koriste. Tamman omistajat kilpailivat muiden hevosten kanssa aktiivisesti, mutta perheen kuopukselle yksivuotislahjaksi hankittu tamma kilpaili muutaman startin kouluratsatuksessa ja esteillä kasvavan, ratsastusta opettelevan omistajansa kanssa. Hyväluontoinen opetushevonen oli mitä rakkain omistajalleen ja siitä teetettiin kaksi varsaa sen elämän aikana.

eii. Sandhausen (1982 – 1994) oli sievä, pienikokoinen royal hanoverian cream-tamma, joka oli hankittu siitoskäyttöön takapihakasvattajalta. Tamma menehtyi ähkyyn vain yhden varsan jälkeen, eikä ehtinyt pyörähtää kisaradoilla juuri lainkaan.
eie. Wisp-o-Evil (1989 – 2006) oli äärimmäisen komea, samppanjansävyinen, tumma barokkiori. Se menestyi erityisesti näyttelyissä ja ehti saavuttaa muutamia sijoituksia kouluratsastuksessa. Se ei kuitenkaan menestynyt koskaan mitenkään huomiota herättävästi ja ruunauksen jälkeen siirtyi yksityishenkilölle kevyeeseen kisakäyttöön.
eei. Fliehen Defangener (1990 – 2003) oli yleisratsuna toiminut jokapaikanponi – suoremmin sanottuna ori oli “ihan okei” vähän kaikessa, muttei aidosti hyvä missään. Finn ei elämänsä aikana tavoittanut paljon meriittejä, mutta lempeä ruuna palveli uskollisesti saksalaisessa ratsastuskoulussa valtaosan elämästään.
eee. Schöner Basilisk (1988 – 2009) oli valjakkoajossa suhteellisen menestynyt tamma. Basiliskista on teetetty kolme varsaa ja se on periyttänyt todella kaunista ravia ja yleisolemusta. Basilisk kilpaili aivan viimeisille vuosilleen asti ollessaan lähempänä pariakymmentä ikävuotta, ja lähtikin viimeiseltä omistajaltaan “saappaat jalassa” pian rennon maastokävelyn jälkeen.

Jälkeläiset

Figillä ei ole vielä jälkeläisiä, mutta tammaa aiotaan käyttää rodun jalostuksessa.

Päiväkirja ja valmennukset

Kilpailutulokset

Varusteet