Hukkareissu

Virtuaalihevonen! 

Mitä Hukkiksesta voisi sanoa. Tähän pitäisi kirjoittaa kuulemma historiaa, mutta tuntuu, etten edes muista, miten Hukkareissun hankin. Muistan vain taluttaneeni mustan, silloin lihaksikkaaksi luulemani, nelivuotiaan kouluratsun trailerista ja tajuavani että ei hitto, tämä on minun. Kun silloin olisi tiennyt, kuinka tärkeäksi Hukkis minulle tulisi. Ruunan kanssa on koettu niin ylä- kuin alamäet, kisattu, voitettu, hävitty, oltu katsomassa Hukkiksen jälkeläisiä ja jopa niiden jälkeläisiä. Istuttu karsinannurkassa juttelemassa pöhköjä hevoselle kuin se ymmärtäisi. Eletty, opittu ja taisteltu siitä, kumpi määrää. Yleensä se on Hukkis. 
Nykyään Hukkis on jo siirtynyt viettämään eläkepäiviään, ja ruunauksen myötä hidastunut mammanpoika viettelee eläkettään huomattavasti tyynempänä kuin nuoruusvuosinaan. 

Hukkareissu on tempperamenttinen, mutta on samalla kuitenkin äärimmäisen luotettava ja varma ratsuna – jos saa herran taivutettua tahtoonsa kerrasta tai parista. Hukkis on jääräpäinen ja hyvinkin suokkimainen herrasmies, jota joku voi pitää jopa häijynä ensikertaa ruunan nähdessään. Kuitenkin mustaharjainen on mitä lojaalein ja kiltein ratsu, kun nopeaan tahtiin, jääräpäiseen pään vekslaamiseen ja järkyttävään harjoitusraviin on tottunut – vanhus tarjoaa hauskoja elämyksiä, hölmöilyä ja itkupotkuraivareita jokaiselle, joka satulaan uskaltautuu. 

Karsinassa Hukkis pitää hulabaloota, johon tarvitaan kuitenkin vain yksi kiukkuinen näppäisy lautasille ja pienoinen äänen korotus, jonka jälkeen Hukkis on niin kilttiä ja viatonta. Ruuna kuitenkin koettelee kaikin tavoin uusia ihmisiä ja leikkii paikan päällikköä, kunnes pojun saa taivutettua omaan tahtoonsa, ja tajuamaan, kelle valta kuuluu. Karsinakäyttäytyminen on alkuun kovin huonoa, ja suokki pyörii paikallaan, riuhtoo päätän ja pitää kovaa ääntä, hirnuen ja potkiskellen ovea, jos hoitaja lähtee karsinasta pois mustaharjan näköpiiristä. Kuten aiemmin mainittu, äänen korotus ja näpäytys lautasille taikka kaulalle on tämän käytöksen loppumiseen johtavaa, joka saa Hukkiksen käyttäytymään nätisti ja hiljaa. Harjatessa Hukkis saattaa yrittää näykkiä vatsaa harattaessa, mutta muita ongelmia tuolla ei ole, jalatkin nousevat helposti. 
Satuloidessa suokki voi toki näyttää kiukkuiselta, mutta ori ei pullistele tai pelleile satulan kanssa, ellei satulavyön alle oli jäänyt likaa, sillä se saa Hukkiksen töykkimään kömpelösti satulaa turvallaan. Suitset menevät nätisti päähän, mutta suojia laittaessa herra nostelee jalkojaan ja diivailee suojiaan. 

Ratsuna Hukkareissu on alkuun koetteleva ja jäykkä, mutta taivutuksilla ja raipan olemassaololla Hukkiksesta tulee kuuliainen ja varma ratsu. Iän lähestyessä kahtakymmentä, on Hukkareissu entistäkin jäyheämpi ja vaatii huomattavasti pidemmän alkuverryttelyn ja paljon lämmittelyä muutenkin.

Hukkareissu on kova nyppimään päätään ratsastuksen alussa, mutta lopettaa melko nopeasti kun pääsee keskittymään työskentelemään. Hukkiksen kaikki askellajit ovat eteenpäin meneviä ja se on äärimmäisen kilpailunhaluinen, vielä vanhoilla päivilläänkin kirittäen muita kentällä olevia ratsukoita, jos ruunaa ei pidä kurissa.
Laukka on helposti nousevaa ja erittäin reipastahtista, mutta todella näyttävää. Ravi on hyvin koottua, mutta harjoitusravi on yhtä tuskaa, mutta samalla hyvää treeniä vatsalihaksille, kun musta hevonen pomppii kuin riivattu. 
Hukkareissun kanssa tulee pitää kova ohjastuntuma, sillä suokki on kaikkea muuta kuin herkkäsuinen, ja alkaa muuten vedellä ratsastajaa minne tahtoo.
Hukkiksella on herkkä pukkinappula, mutta ilman satulaa ratsastaessa koko nappulaa ei ole olemassakaan – onneksi. Ilman satulaa ratsastaessa Hukkis saattaa heittäytyä veikeäksi ja lähteä alta selkään noustessa eivätkä yhden käden sormet riitä laskemaan, kuinka monta kertaa Petrakin on tullut selästä alas aivan alkumetreillä.
Maastossa Hukkis tulee sijoittaa perähevoseksi, sillä muuten tuo potkiskelee muita, mutta on muuten täysin maastovarma, eikä hätkähdä, vaikka tielle rynnisi hirvilauma. Ruuna hyppää pientenkin ojien yli, vaikkei hyppääjänlahjoja olekkaan, ja inhoaa vettä ja lunta, jonka vuoksi talvella maastoilu jää vähemmälle. 
Esteillä Hukkiksella ei ole lahjoja, ja ori hyppää pikemminkin lehmämäisesti kuin hevosmaisen upeasti. Esteet ylittyvät kyllä, mutta niin huonolla tekniikalla, ettei Hukkiksesta ole esteradoille pyrkijäksi. Hukkiksen kanssa kisataan kyllä esteitä omaksi huviksi, mutta ori ei ole erityisen innokas hyppääjä. Hukkis ei ole suoranaisesti herkkä kieltämään, mutta mikäli ratsastaja säätää selässä yhtään ylimääräistä, Hukkis todenäköisesti rymäyttää koko esteen nurin tai kieltää. Tämän takia estekentillä Hukkiksen kanssa tulee olla todella varma ja antaa erittäin selvät avut. 

Hukkiksen varusteiden poisto on helppo homma, mutta tarhaan vienti onkin operaatio, johon vaaditaan usein kaksikin ihmistä, ellei taluttaja ole lujatahtoinen. Hukkis ei vikuroi tai mene oman päänsä mukaan riimunnarun päässä, mutta Hukkiksella on tapana pysähtyä tarhan porteille, ja maanittelu, vetäminen ja töniminen vain pahentavat tilannetta. Hukkista voi vetää narusta kaksikin ihmistä kaikin voimin, mutta vanha suokkipulla on tarhan portilla kaula pitkänä. Hukkiksen tarhaanvienti käykin siten, että herra otetaan narun päästä, ja talutetaan muutamat viimeiset metrit riimusta kiinni pitäen, kunnes tarhan porteilla ori päästetään vapaaksi matelemaan tarhaan.
Pesu on melkolailla helppo operaatio; paksukarvainen vanha suokki pysyy paikallaan ja nautiskelee vedestä, erityisesti kaulan puhdistamisesta, joka on usein peittynyt pitkän, tuuhean harjan alle, ja jää siksi vähemmälle huomiolle. Ruuna pysyttelee paikallaan koko toimeenpiten ajan, joskin yrittää venyttää itseään kaikkiin mahdollisiin suuntiin, jotta saisi kaiken irti puhdistuksesta – niinpä pesu on yksi tapa “kiittää” Hukkista hyvin tehdystä työstä tai vain hemmotella tuittupäätä. Hukkareissu on helppo kopitettava.

Suku ja jälkeläiset

Kts. tarkempi ja laajempi sukutaulu vanhoilta sivuilta.

i. Näkymätön evm	ii. Pikku-Pahis evm	iii. Pikku-Pihka evm
		iie. Punos Männystä evm
	ie. Ihmetyttö evm	iei. Super-Maski evm
		iee. Soturin Ratsu-Reipas evm
e. Haituva evm	ei. Voitontanssi evm	eii. Hämmennysretki evm
		eie. Pikku-Herttuatar evm
	ee. Valkojalka evm	eei. Polkka-Karkki evm
		eee. Flickas Nutid evm

Sukuselvitys

i. Näkymätön sai nimensä tummasta väristään. Näkymätön syntyi lähes kuukauden etuajassa, ja olikin siksi melkoinen yllätys, kun pieni varsa seisoskeli aamulla pimeässä nurkassa emänsa takana. Näkymätön ei pahemin menestynyt missään lajissa; tuo hyppäsi keskinkertaisesti, juoksijapäätä ei ollut ja kouluradoille tuota ei voinut edes kuvitella vievänsä. Luonne sen sijaan korvasi kaiken; leppoisa, jopa laiska lastenratsu niitti suosiota ratsastuskouluilla, mutta koska tuosta ei muuta saanut, tuo joutui kiertolaiseksi. Näkymätön kiersi monet omistajat 20 vuoden aikana, mutta koskaan ori ei jäänyt pitkäksi aikaa kellekkään. Viimeiset kahdeksan vuotta tumma ori vietti ratsastuskoululla lastenratsuna, kunnes orin jänne petti, ja Haituva astutettiin Näkymättömällä. Muutaman kuukauden kuluttua Hukkareissun syntymästä Näkymätön lopetettiin.

ii. Pikku-Pahis oli musta ori, jolla ehdittiin tuottaa useampi varsa 15 vuoden aikana. Pahis oli komea musta ori, jolla oli säännölliset sukat joka jalassa sekä suuri tähti päässään. Pahis oli taidokas kouluratsu, ja kiersikin kisoja lähes koko elämänsä ajan, pysyen koko ajan samalla omistajalla. Pahis koki ennenaikaisen kuoleman kesälaitumella myrskyn aikana, kun epäonninen suokki jäi kaatuvan puun alle.

ie. Ihmetyttö oli ex-ravuri, joka kuitenkin loukkasi jalkansa, ja siirtyi ratsastuskoululle vammaisratsuksi. Ihmetytön askel oli helppo ja tasapaino oli helppo pitää, ja tammalla oli mitä sympaattisin luonne, minkä vuoksi Ihmetyttö oli täydellinen liikuntavammaisten ratsu. Ihmetytön jalka ei joutunut kovaan rasitukseen, jonka takia tamma vietti hyvän elämän varsoen kolme varsaa, kunnes koki luonnollisen kuoleman nukkumalla pois 25-vuotiaana.

iii. Pikku-Pihka oli todella tunnettu kouluratsu alueellaan. Musta ori pärjäsi erinomaisesti pienillä kentillä ja ruusukehai nappasi voiton jos toisenkin, tehden sen statistiikasta kerrassaan mainion, mutta orin pää ei kestänyt suurempaa yleisöä ja painetta ja kilpailumenestys jäi aluetasoiseksi. Vaikkeivat orin hermot kestäneet suuria areenoita, oli Pikku-Pihka luotettava kotona ja perheen tyttären luottoratsu tuntienkin pituisille maastoretkille. Ramppikuumeesta huolimatta tästä paikallisesta huippuoriista otettiin päälle puolisataa varsaa 17 elinvuotensa aikana. Pikku-Pihka lopetettiin orin jalkojen alkaessa reistailla.

iie. Punos Männystä oli se perusrautias suokki, jonka näki kun käveli tallin ohi ja joka joskus tuli metsäreitillä vastaan. Raveissa korkeintaankin keskinkertainen tamma oli kyllä luonteeltaan viehättävä – rauhallinen ja luotettava hevonen oli mukava pihakaveri, jona se nelivuotiaasta eteenpäin olikin. Punos Männystä, tutummin Mirkku, oli eräänlainen maskottihevonen omistajansa suomenhevossiitostallilla. Tamman isä oli varsin maineikas ravuri eikä emäkään ollut huono, mutta ravurin ja ratsun jälkeläinen ei saanut oikein mitään vahvaa taipumusta, vaan oli perusratsu joka osasi kaiken tarpeellisin ainakin jos sille päälle sattui. Mukava tamma kuoli luonnollisesti 20 vuoden iässä. Mirkulla teetettiin kaksi varsaa, joista toinen kuoli hyvin nuorena rakenteelliseen vikaan ja toisesta tuli menestyksekäs kouluratsu.

iei. Super-Maski oli varsin hyväluontoinen ravuri: ori oli tempperamenttinen ja kisaviettinen ja pärkäsikin siksi raviradoilla mainittavan hyvin. Ori eleli lähes koko elämänsä samassa paikassa, joka toimi samalla kasvattajana ratsusuomenhevosille, jonka takia paljon jalostuksessa käytetyllä orilla on paljon niin ravuri- kuin ratsujälkeläisiäkin. Super-Maski kuoli vanhuuteen 18-vuotiaana

iee. Soturin Ratsu-Reipas oli se ”nätti heppa naapurin tarhassa”. Ruunikko tamma oli aina toivottoman keskinkertainen kaikessa; hajuton ja mauton tamma könötti kesät talvet laitumella ja katseli kun omistajan toinen toistaan paremmat kisaratsut juoksivat kisoissa ja tamma toimi vain maskottina ja lastenratsuna. Hyväluontoista Rallia liisattiin ja lainailtiin vähän väliä pitkin kyliä jalostukseen, jonka takia tammalla onkin vähäisestä kisamenestyksestään huolimatta 4 varsaa, joista tuli kaikista aivan erilaisia isästä riippuen: on ravuria, lastenratsua ja estekenttien legendaa. Ralli lopetettiin 14-vuotiaana.

e. Haituva oli tulinen ja voimakastahtoinen läsipää, jolla riitti luonnetta vaikka muille jakaa. Tamma porskuttaa yhä, muttei enää käy raviradoilla, kuten nuoruudessaan. Jotkut pitävät Haituvaa jopa kiukkuisena ja vaikka kuinka koittaisi tuota huhua kieltää … sitä rautias tamma onkin. Haituva on jättänyt jälkeensä viisi varsaa, joista kaksi on ravureita, kolme muuta – Hukkareissu mukaanlukien – ovat koulukäytössä; Haituvan ravuringeenit eivät siis ole olleet erityisen vaikuttavat. Haituvalle ei koskaan ole pystytty laittamaan satulaa selkään, sillä suokki on vetänyt siitä pultit; siksi ratsastusta ei ole enempiä kokeiltu.

ei. Voitontanssi oli mitä kiltein ravuri, mutta kilpailutilanteessa orista kasvoi taistelija, joka ei periksi antanut vaikka mitä olisi tapahtunut. Voitontanssi oli rautias, mutta tummentui, kun ikää tuli lisää. Voitontanssi eli 21-vuotiaaksi, ja vietti yksityisomistuksessa viimeiset kaksi vuotta perheen tytärten ratsuna. Ori voitti melko paljonkin raviradoilla, mutta omistajien tiheä vaihtuminen muutaman vuoden aikana sai orin stressaantumaan ja hermostumaan, jonka vuoksi tuo päätettiin myydä muualle viettämään eläkepäiviä, koska vanhuksesta ei olisi saanut enää ravuria. Voitontanssi vietti mukavat eläkepäivät kuten haluttiin, ja ori nukkui lopulta pois 21-vuotiaana, jättäen jälkeensä kaksitoista varsaa jatkamaan ravuriuraa, joista kuitenkin lähes puolet harhautui muille urille.

ee. Valkojalka oli nimensä korkeista, valkeista sukista kaikissa jaloissaan. Valkojalka oli hyväluontoinen kisaratsu, joka kilpaili sekä koulu- että esteradoilla; varsinkin kouluratsastuksessa Valko pärjäsi erinomaisesti; tamma voitti kahdesti jopa VaA-luokan. Tamma oli tempperamenttinen, mutta lojaali ja kiltti tietyille ihmisille ja hevosille, ja muita tuo kohteli kuin ilmaa. Valko varsoi 20 vuoden aikana 4 varsaa, joista 2 valloittaa esteratoja, ja joista yksi pääsi raviradoille. Valkojalka lopetettiin ohutsuolen tulehduksen vuoksi lähes 24-vuotiaana.

Jälkeläiset

Kadonneet jälkeläiseT

Jos tiedät jotakin alla olevista jälkeläisistä tai niiden nykyisistä sivuista/omistajista, otathan yhteyttä! 🙂
27.04.2013 sh-t. K.B. Susitanssi, emä Pajun Tuhkimo, viimeinen tiedetty omistaja Mila
13.09.2013 sh-t. K.B. Sinitähti, emä Valovirta, viimeinen tiedetty omistaja Ricky
07.11.2013 sh-t. Kelokorven Huijariprinsessa, emä Lumina, viimeinen tiedetty omistaja Arwen

Päiväkirja ja valmennukset

Vanhaa päiväkirjaa pääset lukemaan täältä. Valmennukset ja tunnit vuosilta 2012-2016 löytyvät koottuna täältä.

Nykyinen päiväkirja on luettavissa täällä.

09.01.2022 – Homecoming ja muut leffakliseet – POV Petra Lukkari.

Sijoitukset

Hukkareissu on eläköitynyt kilpailemisesta. Kilpailuaikanaan Hukkareissu sijoittui KRJ:n alaisissa kisoissa 26 kertaa.
Mikäli haluat tutustua ruunan kilpailutaustaan, löytyvät kilpailutiedot vanhoilta sivuilta.